RASKAUS MULLISTAA ELÄMÄÄ

Sunnuntai 28.2.2021 - Sirpa Ernvall

Raskaus mullistaa naisen elämää. Alkaa matka, jossa moninaiset maisemat valtaavat mielen: tunteet vaihtelevat onnen ja ilon kautta riittämättömyyteen ja huoleen. Aivan tavallisen äidin, aivan tavallinen raskaus nostaa mieleen monenlaisia, ristiriitaisiakin, tunteita. Elimistössä mylläävät hormonit, kehossa tapahtuu muutoksia ja psykologinen prosessi valmistaa äitiyteen, syntyy uudenlainen identiteetti, kuva itsestä äitinä. Mukana on myös kaikki tähän asti eletty elämä.

Raskauden alussa tuleva äiti pohtii usein omaa lapsuuttaan: millaiset vanhemmat itselläni ovat olleet, mitä haluan tehdä samalla tavalla, tai mitä eri tavalla, kuin omat vanhempani. Uniin voi nousta kuvia lapsuuden tapahtumista, jotka olivat jo unohtuneet. Mahdollisesti tuleva äiti miettii, millainen äiti minusta tulee, voinko kiintyä pieneen ihmiseen? Äiti pohtii myös kumppaniaan: minkälainen hän on vauvan hoivaajana? Selviämmekö yhdessä, kestääkö parisuhde, entä selviämmekö taloudellisesti?

Jos äidin oman lapsuuden kokemukset ovat olleet myönteisiä, se luo pohjan herkistyä myös oman vauvan tarpeille ja eläytyä hänen maailmaansa. Aina kuitenkaan tulevien vanhempien oma lapsuus ei ole ollut paras mahdollinen, siihen on voinut sisältyä lapsen kehityksen kannalta pelkoja ja turvattomuutta, menetyksiä. Raskausaikana varhaiset kokemukset aktivoituvat ja tuleva äiti tai isä pohtii: miksi minusta tuntuu tällaiselta, kaiken pitäisi olla hyvin, haave omasta lapsesta on toteutumassa, mutta miksi olen näin alakuloinen? Miksi pelottaa ja masentaa?

Raskausaikana on mahdollista käsitellä omaa lapsuuttaan, ymmärtää paremmin kokemusmaailmaansa ja sitä kautta valmistautua lapsen syntymään. Vanhemman mentalisaatiokyky, kyky pitää mielessä oma ja toisen mieli, auttaa hahmottamaan lapsen näkökulmaa, ymmärtämään oman toiminnan vaikutuksia lapseen ja toimimaan sensitiivisesti.

Jokainen raskaana oleva tarvitsee lähelleen ihmisen, joka ymmärtää hänen mielessään tapahtuvaa myllerrystä. Tämä ihminen voi olla neuvolan terveydenhoitaja tai psykologi, oma äiti tai ystävä, jolle uskaltaa kertoa kaikkein pimeimpienkin hetkien mietteet. Äidit kuvittelevat, ettei kenelläkään muulla ole ristiriitaisia tunteita, ei mielialan heittelyä, ei halua peruuttaa raskaus ja palata normaaliin turvalliseen arkeen. Näitä ajatuksia hävetään ja peitetään. Äidit syyllistävät itseään ja kokevat ajatustensa vuoksi olevansa huonoja äitejä, täysin perusteettomasti.

Raskauden keskivaiheilla suhde vauvaan tulee konkreettisemmaksi: liikkeet muistuttavat päivittäin tulokkaasta. Vanhemmat pohtivat, kumpaa vauva muistuttaa, onko hän aktiivinen vaiko rauhallinen. Eteneekö kehitys normaalisti? Erityisesti ensimmäistä odottavalla mielessä on paljon kysymyksiä. Nykyisen ultraäänitekniikan aikakaudella vanhemmat saavat tietää lapsensa sukupuolen halutessaan ja tämä edesauttaa mielikuvien luomista. Mielikuvat vauvasta vahvistavat suhdetta syntymättömään lapseen. Haaveilu ja tulevaisuudesta unelmointi ovat osa luonnollista raskauden kulkua.

Mielikuvien herättelyyn ja suhteen syventämiseen voi käyttää tänä päivänä elektronisia sovelluksia, joiden avulla lapsen kehitystä on mahdollista seurata viikko viikolta. Samalla tavoin toimii Folkhälsanin Raskauden ajan päiväkirja, Vauva mielessä, joka sisältää raskauden edetessä sopivia kysymyksiä pohdittavaksi. Myös omien lapsuudenkuvien katselu puolison tai läheisten kanssa tai ultraäänikuvat, samoin kuin kaikenlainen vauvaa varten tehtävä valmistelu: tavaroiden ja vaunujen hankinta, toimii mielikuvia vahvistavana ja suhdetta syventävänä. Mielen kiinnittäminen hyviin hetkiin, musiikin, luonnossa liikkumisen tai minkä vain äidille mielihyvää tuottavan tekemisen kautta auttaa sekä äitiä, että vauvaa myös huonojen hetkien yli. Äidin rentoutuminen ja hänen saamansa hoiva vähentävät stressin hormonivälitteisesti siirtyvää vaikutusta sikiöön. Myös kokemus ”masuvauvaan” syntyneestä suhteesta tuottaa äidille mielihyvää. Kasvavan vatsan silittely, vauvalle laulaminen ja hyräily tai kutsuminen vauvaa hellittelynimillä, tuo mielihyvää ja vauvasta alkaa muodostua itsenäinen persoona vanhemman mieleen.

Normaaliin raskauteen kuuluu huoli vauvasta, onhan vauvan hyvinvointi tuleville vanhemmille todella tärkeää. Jokaisen odottavan on hyvä tunnistaa tilanne, jolloin huoli kasvaa liian suureksi ja tarvitsee apua. Voimavarat voivat joutua liian suurelle koetukselle ja huolet sekä pelot kasvavat niin, ettei raskaudesta ja tulevasta lapsesta pysy tuntemaan iloa. Avun hakeminen ja vastaanottaminen ovat välittämistä: itsestä ja vauvasta. Tänä päivänä elämme usein erillään läheisistä, omat vanhemmat asuvat kaukana ja kulttuuri suosii pärjäämistä. Liian usein yritetään pärjätä omin voimin, vaikka apuakin olisi tarjolla. Avun vastaanottamisen taito on merkityksellinen jokaiselle lapsen saavalle äidille ja isälle. Lapsiperheiden kotipalvelu kuuluu kaikille vauvaperheille, perhetyö, perheneuvola ja neuvolapsykologit auttavat erilaisissa tilanteissa. Raskauden aikana on luontevaa aloittaa puhumalla neuvolassa terveydenhoitajalle, sillä joskus puoliso tai läheiset voivat tuntua jopa liian läheisiltä.

Yksi matalan kynnyksen toimintamuoto raskauden aikaiseen vuorovaikutuksen tukemiseen on Hoivaa ja leiki -lyhytinterventio. Menetelmällä vahvistetaan erityisesti äidin suhdetta vauvaan reflektiivisen keskustelun, leikkisyyden ja kokemuksellisuuden kautta. Äidin mentalisaatiokykyä ja emotionaalista saatavilla oloa tuetaan myös antamalla kognitiivis-behavioraalisia menetelmiä mielialaoireiden hallintaan. Menetelmää käytetään joko manualisoiduissa pienryhmissä tai yhden perheen kanssa, PerheHoileina. Työskentely voidaan aloittaa raskauden puolessa välissä: neljän äidin ja vauvan pienryhmille on strukturoitu malli raskausajalle sekä n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen. PerheHoileita voidaan toteuttaa manuaalin mukaisesti lapsen kuudenteen ikävuoteen asti. Lahden Diakonialaitoksen Vauvan Taika -toiminnassa Hoivaa ja leiki -menetelmää käytetään kolmihenkisessä työryhmässä ja sote-ammattilaisia koulutetaan menetelmän käyttöön matalankynnyksen toimintoihin, mutta menetelmä soveltuu myös vaativaan vuorovaikutustyöhön osana kokonaishoitoa. Työskentely raskausaikana kannattaa!

Aiheesta lisää:

Margareta Broden: Raskausajan mahdollisuudet, 2008

The effectiveness of Nurture and Play: a mentalisation-based parenting group intervention for prenatally depressed mothers Salo, S. J.; Flykt, M.; Makela, J.; Biringen, Z.; Kalland, M.; Pajulo, M.; Punamaki, R. L. (2019)

https://www.julkari.fi/handle/10024/139026

Kirjoittaja:

Lahden Diakonialaitos, Vauvan Taika -toiminta

Vauvaperhetyön päällikkö Sirpa Ernvall

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: raskaus, vauva, mielenterveys, perinataalimielenterveys, lapsuusiän kielteiset kokemukset, ACE

Suojaa, hoivaa ja hyvää hoitoa: Raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyden tukeminen on moniammatillista työtä

Torstai 28.1.2021 klo 0:25 - Heidi Jussila

Lapsen suotuisan kasvun ja kehityksen keskeisinä edellytyksinä voidaan pitää lapsen suojaamista lapsuusiän kielteisiltä kokemuksilta sekä lapsen tarpeisiin vastaavan hoivan ja riittävän huolenpidon turvaamista (1) . Lapsuudessa saadun hoivan ja huolenpidon hyödyt näkyvät koko elämän ajan yksilön terveydessä, koetussa hyvinvoinnissa, kyvyssä oppia ja ansaita elantonsa (1) . Siirtymä vanhemmuuteen ja suhde syntymättömään lapseen alkavat jo raskausaikana (2,3) . Suhde vauvaan voi toimia lasta suojaavalla tavalla jo raskausaikana; voimakkaamman raskaudenaikaisen kiintymyksen on todettu liittyvän äidin suotuisampiin terveystottumuksiin raskauden aikana (4-6) , erityisesti heikommassa asemassa olevien äitien lasten parempaan terveyteen syntymähetkellä (7) sekä lapsen suotuisampaan kehitykseen varhaislapsuudessa (8) . Odottavan äidin vauvaan liittyvien ajatusten, mielikuvien ja raskaudenaikaisen vauvaa kohtaa tunteman kiintymyksen on todettu ennustavan vauvan syntymän jälkeen äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen laatua (3) .

“The most fundamental promotive experiences in the early life come from nurturing care and protection received from parents, family, and community, which have lifelong benefits including improved health and wellbeing, and increased ability to learn and earn.”Britto et al. Lancet 2017; 389: 91–102

Lapsuusiän kielteisten kokemuksien kasaantumien voi vaikuttaa heikentävästi yksilön terveyteen ja hyvinvointiin, koko elämän mittaisesti (9-11) . Yhteiskunnallisen päätöksenteon kannalta tärkeää on tiedostaa, että 1) varhaiset kielteiset kokemukset vaikuttavat yksilön terveyteen, ja vaikutukset terveyteen ovat pitkäaikaisia, 2) lapsen terve kehitys edellyttää sitä, että lasta ja erityisesti hänen keskushermostonsa kehitystä suojataan haitallisen stressin vaikutuksilta, 3) läpimurtojen saavuttaminen kielteisiä lapsuudenaikaisia kokemuksia kohdanneiden lasten tukemisessa edellyttää, että lapsesta huolehtivia aikuisia tuetaan, 4) haavoittuvassa asemassa olevien perheiden vastoinkäymisten voittamiseksi tarvitaan varhaisia interventioita, erityisesti raskausaikaan ja lapsen ensimmäisen kolmen ikävuoden ajanjaksoon (12) . Varhaisen psykososiaalisen tuen ja hoidon tarjoaminen erityisesti perheille, joiden tilanteeseen liittyy kuormitustekijöitä tai päihde- ja mielenterveyshäiriöitä, edellyttää usein pitkäjänteistä ja systemaattista moniammatillista ja sektoreiden rajat ylittävää työtä ja erilaisten interventioiden yhdistämistä (1,12,13) . Perinataaliaikana tehtävä mielenterveystyö edellyttää erilaisten psykososiaalisen tuen ja hoidon muotojen integroimista; vanhemmuuden ja vanhempien psykososiaalisen tilanteen tukemista sekä vanhempien mielenterveyshäiriöiden hyvää hoitoa. Odottavan äidin psyykkisen voinnin paraneminen raskaudenaikana toteutetun hoidon myötä näkyy lapsen tilanteessa suotuisasti (15). Toimivaa vanhemmuutta ja vanhempien mielenterveyttä edistävät tukimuodot on arvioitu erityisen keskeisiksi, kun tavoitteena on lapsen kehityksen edistäminen tai vastoinkäymisten keskellä kasvavan lapsen resilienssin rakentaminen (1,14) . Lapsen näkökulmasta riittävän vanhemmuuden sekä sen suoman suojan ja hoivan rakentaminen alkavat jo raskausaikana, mikä on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa lapsen odotusta varjostavat vanhempien kokema kuormitus, päihde- tai mielenterveyshäiriöt (1,2,16) .

“At this point in time, the design and successful implementation of more effective models of health promotion and disease prevention for children experiencing significant adversity will require more than advocacy for increased funding. It will require a deep investment in the development, testing, continuous improvement, and broad replication of innovative models of cross-disciplinary policy and programmatic interventions that are guided by scientific knowledge and led by practitioners in the medical, educational, and social services worlds who are truly ready to work together (and to train the next generation of practitioners) in new ways.” Shonkoff et al., Pediatrics 2012; 129(1), e232-e246

“Studies from across the globe,… have demonstrated that including elements of nurturing care in interventions significantly improves childhood development and even later adult outcomes. The interplay between the elements of nurturing care, the timing of experiences, and complexity of risks requires action beyond single sector interventions…. The findings support the application of

coordination or combining of interventions, within packages, to reduce exposure to multiple risk factors.” Britto et al. Lancet 2017; 389: 91–102

Mikäli lapsi ei voi saavuttaa koko kehityksellistä potentiaaliaan hänen elämässään mahdollisesti jo odotusaikana tai varhaislapsuudessa vaikuttaneiden vastoinkäymisten vuoksi, se ei vahingoita ainoastaan yksilöä, vaan myös koko yhteiskuntaa, jossa elämme (17) . Hyvä alku takaa parhaat edellytykset yksilön kehitykselle ja kasvulle (17) . Jokaisella vanhemmalle on myös turvattava edellytykset olla niin hyvä vanhempi kuin mahdollista, tarvittaessa parhaan mahdollisen psykososiaalisen tuen ja hoidon avulla. Perinataalimielenterveyden tukeminen saattaa ammattilaisia sektorien rajat ylittävästi toimimaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi; perheiden hyvinvoinnin ja lapsen hyvän hoivan vahvistamiseksi sekä lapsuusiän kielteisten kokemusten ennaltaehkäisemiseksi ja niiden vaikutusten vähentämiseksi jo raskausajasta lähtien. Työtä tehdään yhdessä ja suurella sydämellä, lämmöllä, rohkeudella ja asiantuntemuksella äitien, isien, vauvojen ja koko perheiden rinnalla kulkien, erityisesti silloin, kun on perheellä on hyvin vaikeaa.

”Perhaps the most important message of the Series is the cost of inaction. If the children are unable to fulfil their social and developmental potential, this not only harms their futures, but also the societies in which they live.” Selina Lo, Pamela Das, Richard Horton, The Lancet Early Childhood Development Series 2017;Advancing Early Childhood Development: From Science to Scale

Heidi Jussilla

Psykiatrian erikoislääkäri

Lastenspsykiatrian erikoislääkäri

Päihdelääketieteen erityispätevyys

Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

Asiantuntijalääkäri, Profiam Sosiaalipalvelut Oy

Viitteet:

(1) Britto P, Lye S, Proulx K, Yousafzai A, Matthews S, Vaivada T, et al. Nurturing care: promoting early childhood development. Lancet 2017;389(10064):91-102.

(2) Glover V, Capron L. Prenatal parenting. Curr Opin Psychol 2017 Jun;15:66-70.

(3) Foley S. Great expectations? Do mothers’ and fathers’ prenatal thoughts and feelings about the infant predict parent-infant interaction quality? A meta-analytic review. Developmental Review 2018;48:40-54.

(4) Cannella B, Yarcheski A, Mahon N. Meta-Analyses of Predictors of Health Practices in Pregnant Women. West J Nurs Res 2018;40(3):425-446.

(5) Massey S, Bublitz M, Magee S, Salisbury A, Niaura R, Wakschlag L, et al. Maternal-fetal attachment differentiates patterns of prenatal smoking and exposure. Addict Behav 2015;45:51-56.

(6) Magee SR, Bublitz MH, Orazine C, Brush B, Salisbury A, Niaura R, et al. The relationship between maternal-fetal attachment and cigarette smoking over pregnancy. Matern Child Health J 2014 May;18(4):1017-1022.

(7) Alhusen JL, Gross D, Hayat MJ, Woods AB, Sharps PW. The influence of maternal-fetal attachment and health practices on neonatal outcomes in low-income, urban women. Res Nurs Health 2012 Apr;35(2):112-120.

(8) Branjerdporn G, Meredith P, Strong J, Garcia J. Associations Between Maternal-Foetal Attachment and Infant Developmental Outcomes: A Systematic Review. Matern Child Health J 2017;21(3):540-553.

(9) Hughes K, Bellis MA, Hardcastle KA, Sethi D, Butchart A, Mikton C, et al. The effect of multiple adverse childhood experiences on health: a systematic review and meta-analysis. The Lancet Public Health 2017;2(8):e356-e366.

(10) Brown DW, Anda RF, Tiemeier H, Felitti VJ, Edwards VJ, Croft JB, et al. Adverse childhood experiences and the risk of premature mortality. Am J Prev Med 2009;37(5):389-396.

(11) Felitti VJ, Anda RF, Nordenberg D, Williamson DF, Spitz AM, Edwards V, et al. Relationship of childhood abuse and household dysfunction to many of the leading causes of death in adults: The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. Am J Prev Med 1998;14(4):245-258.

(12) Shonkoff JP. Capitalizing on Advances in Science to Reduce the Health Consequences of Early Childhood Adversity. JAMA pediatrics 2016;170(10):1003-1007.

(13) Shonkoff JP, Garner AS. The lifelong effects of early childhood adversity and toxic stress. Pediatrics / 2012;129(1):e232-e246.

(14) Goodman SH, Cullum KA, Dimidjian S, River LM, Kim CY. Opening windows of opportunities: Evidence for interventions to prevent or treat depression in pregnant women being associated with changes in offspring's developmental trajectories of psychopathology risk. Development and psychopathology 2018;30(3):1179-1196.

(15) Traub F, Boynton Jarrett R. Modifiable Resilience Factors to Childhood Adversity for Clinical Pediatric Practice. Pediatrics 2017;139(5).

(16) Stein A, Pearson RM, Goodman SH, Rapa E, Rahman A, McCallum M, et al. Effects of perinatal mental disorders on the fetus and child. Lancet 2014 Nov 15;384(9956):1800-1819.

(17) Lo S, Das P, Horton R. A good start in life will ens

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: raskaus, vauva, mielenterveys, perinataalimielenterveys, lapsuusiän kielteiset kokemukset, ACE

Sinä päivänä kun aivoni ylikuumenivat ja olivat sanoa poks?

Tiistai 29.9.2020 - Äimän kokemusasiantuntija

Kaikki kävi lopulta nopeasti, ja toisaalta taas, ajauduin lapsivuodepsykoosiin salakavalan hitaasti pitkällä aikavälillä. Jälkikäteen on helppoa saada kiinni itsensä ajattelemasta, että tulin liian aikaisin raskaaksi, tai että kunpa olisin huomannut psykoosin ensi merkit jo ristiäisten jälkeisenä päivänä. Kaikki meni lopulta kuten meni, eikä se ollut yksittäisen ihmisen tai asian syytä. Syitä taustalla oli varmasti lukuisia, jopa niin paljon, että niistä muodostuu yhdessä melkoinen mössö, josta on hankala saada otetta.

Ensioireita oli ollut, mutta en osannut pysähtyä niiden äärelle tosissani. En ymmärtänyt havahtua siihen, että hetkittäin todellisuudentajuni hävisi, kunnes salamannopeasti taas palasi. En ollut ennen psykoosiakaan voimissani, vaan ahdistunut, uupunut ja allapäin. Sen kyllä lähipiirikin tiesi, mutta mitään psykoosin ensi oireita ei kukaan pistänyt merkille, ennen kuin olin jo kipeästi sairaalahoidon tarpeessa…

Sinä aamuna jäin kotiin vauvan kanssa puolisoni lähdettyä töihin. Ehkä siinä jokunen tunti vierähti ennen kuin alkoi tapahtua. Tajusin tässä vaiheessa itse, että jokin on pielessä. Halusin soittaa isälleni apua pyytääkseni, mutta puhelin oli epäkunnossa. Lähdin vauvan kanssa naapuriin soittamaan. Myöhemmin olen tajunnut, että tuskinpa puhelimessa vikaa oli, vaan kyse taisi olla ennen kaikkea harhaisuudestani.

Seuraavaksi pelot täyttivät mieleni, kun aloin pelätä maailmanloppua. Samoihin aikoihin soitin puolisolleni töihin, että kaikki ei ole nyt hyvin, joten voisitko tulla heti kotiin. Kun puolisoni piakkoin saapui kotiin, olin täydessä työn touhussa. Pakkasin nimittäin vauvan ammeeseen kaikkea mustaa, sillä maailmanloppu lähestyi, ja aikaa ei ollut hukattavaksi. Kohta meidän pitäisi lähteä jo liikkeelle, kunhan pakkaamisesta olisi selvitty. Ajatteluni oli hyvin mustavalkoista, ja musta väri edusti jotain pahaa, josta piti päästä eroon.

Päivä oli kääntynyt jo illaksi, kun meillä käytiin kiivasta keskustelua siitä, miten seuraavaksi edettäisiin. Vanhempani ja puolisoni yrittivät kaikin mahdollisin keinoin suostutella minua lähtemään lääkäriin, sillä he eivät saaneet minuun kontaktia. Muistan elävästi, miten nurinkurisena koin tilanteen, koska itse nimenomaan koin, etten minä saa heihin kontaktia. Itsepäisenä tahtonaisena pidin pääni viimeiseen asti, kunnes kuin ihmeen kaupalla, minulle tuntemattomasta syystä, suostuin istumaan vanhempieni autoon, jotta he voisivat viedä minut sairaalan päivystykseen.

Lopulta olin hoidossa suljetulla sairaalaosastolla parisen viikkoa. Tuona aikana minulla oli hyvin vilkas ajatuksenjuoksu, milloin olin sotavanki, päihdeäiti, Jeesus tai yllätettävä syntymäpäiväsankari. Lisäksi minulla oli jonkin verran näkö- ja kuuloharhoja, joista vahvimpana on jäänyt mieleen World Trade Centeriin törmänneiden lentokoneiden jyly itsepintaisesti korvissani. Harhat onneksi hyvin pian väistyivät suostuessani vihdoin syömään minulle määrättyjä lääkkeitä, joiden ottamista vastustin pitkään. Useita kertoja puolisooni oltiin yhteydessä siitä, että taaskaan ei vaimosi suostu ottamaan lääkkeitä, koska pahat henget kuulemma kieltävät sen.

Sairaalajakson myötä jouduin lopettamaan imetyksen kuin seinään. Tästä ei ikinä mitenkään sovittu hoitohenkilökunnan kanssa, jotenkin se vain tapahtui. Vauva ja puoliso kävivät tietenkin katsomassa minua sairaalassa, mutta kotiutumisen jälkeen oli itsestäänselvyys, että vauva siirtyy kokonaan pulloruokinnalle. Se oli haikeaa ja vaikeaa sekä minulle että vauvalle, mutta uskon, että se oli siitä huolimatta paras ratkaisu tuossa tilanteessa etenkin jaksamisen näkökulmasta.

Usein olen miettinyt, että niin raju kuin tuo lapsivuodepsykoosi kokemuksena oli, se aiheuttaa kaikkien negatiivisten tunteiden lisäksi minussa myös kiitollisuutta. Koska nyt myöhemmin asiaa jo jonkun aikaa pureskeltuani oivallan, että psykoosi oli merkki kertakaikkisesta aivojen ylikuumenemisesta. Kun en osannut havahtua kehoni aiempiin merkkeihin siitä, että ”nainen, ymmärrä nyt välillä pysähtyä ja hengittää”, jouduin oppimaan tämän läksyn kantapään kautta pitkään jatkuneen ylikuormitustilan johdettua psykoosiin.

Jo vuosia ennen kokemaani lapsivuodepsykoosia olin lakannut kuuntelemasta itseäni ja kehoni tärkeitä viestejä. Minulle on ollut teini-iästä lähtien ominaista itseni polttaminen loppuun. Aina pohjalle jouduttuani nousin Fenix-linnun lailla tuhkasta kerta toisensa jälkeen kuitenkaan muuttamatta mitään omassa toiminnassani, tai pysähtymättä rauhassa kuuntelemaan, mitä nämä jatkuvat uuvahtamiset minulle kertovat.

Lopuksi haluaisin sanoa sinulle, joka ehkä olet kokenut jotain vastaavaa, etkä ehkä vielä ole päässyt jaloillesi, että älä pelkää, tai menetä lopullisesti toivoasi. Sinäkin voit toipua ja nähdä vielä terveempiä päiviä, rakastaa täysin rinnoin lastasi, perhettäsi ja elämääkin.

Itse kaiken tämän kokeneena voin luvata, että olen elänyt läpi sellaisia vaiheita, jolloin olin hukkua ahdistuksen ja epätoivon syövereihin. Siitä suosta selvittyäni olen tässä vahvempana kuin koskaan. Kuten aiemmin kerroin, tämä raju kokemus on vuosien myötä kirkastanut minulle itsestäni ja elämästäni jotain sellaista, joka ansaitsi tulla nähdyksi, tai, joka olisi kenties muuten jäänyt pimentoon. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. <3

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Postpartum, synnytyksen jälkeinen, psykoosi, perinataalimielenterveys