Perheiden mielenterveyden tukemiseen ja hoitoon on panostettava läpi odotus- ja vauva-ajan

Eduskunnan turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmä:

Neuvolapalveluita on resursoitava aiempaa paremmin uusissa alueellisissa perhekeskuksissa, jotta perheiden mielenterveysongelmien tunnistaminen ja hoito voidaan järjestää nykyistä kattavammin. Uusia hoitopolkuja on luotava ja vanhoja tehostettava niin, että taataan kokonaisvaltainen perheen psyykkisen hyvinvoinnin ja perhesuhteiden tukeminen odotusaikana ja vauvan syntymän jälkeen.

Suomen neuvolajärjestelmä on ainutlaatuinen ja monilta osin toimiva kokonaisuus, jolla tavoitetaan lähes sata prosenttia vauvaa odottavista ja pikkulapsiperheistä. Tämä antaisi erinomaisen mahdollisuuden vanhempien mielenterveysongelmien tunnistamiselle ja hoitoon ohjaamiselle sekä vanhempien ja vauvan vuorovaikutuksen tukemiselle. Mielenterveyspalveluiden tarjonnassa ja hoitopolkujen jatkuvuudessa raskauden ja synnytyksen yli vauva-aikaan sekä eri palvelusektoreiden välillä on kuitenkin runsaasti puutteita. Neuvoloissa ei ole riittävästi keinoja mielenterveysongelmien hoitoon eikä valtakunnallisia mielenterveysongelmien hoitopolkuja neuvolan, synnytysvastuualueen ja erikoissairaanhoidon välille ole kehitetty. Odottajan puolison ja parisuhteen hyvinvointi sekä seksuaaliterveys jäävät myös liian pienelle huomiolle neuvolapalveluissa.

Tutkimusten mukaan 20 prosenttia naisista ja 10 prosenttia miehistä kärsii raskaudenaikaisesta tai synnytyksenjälkeisestä masennuksesta tai ahdistuksesta. Vaikeat raskaus- ja vauva-ajan eli perinataaliajan kokemukset voivat myös aktivoida aikaisempia traumakokemuksia tai olla itsessään traumaattisia vanhemmille. Näistä seuraavat traumaperäiset oireet ovat usein yhtäaikaisia masennusoireiden kanssa. Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamista toteutetaan neuvoloissa, mutta ahdistusta tai traumaperäisiä oireita ei systemaattisesti tunnisteta tai hoideta. Lisäksi tällä hetkellä neuvoloissa ei seulota toisen vanhemman mielenterveyttä lainkaan. Iso puute on, että perinataaliaikana havaittujen vanhempien mielenterveysongelmien hoitoon ei ole kehitetty valtakunnallisia hoitopolkuja, minkä vuoksi hoito usein viivästyy tai jää toteutumatta. Mielenterveysoireiden kartoittaminen ilman mahdollisuutta riittävään jatkohoitoon on kuormittavaa sekä vanhemmille että neuvoloiden terveydenhoitajille.

Hoitamatta jäävä äidin masennus voi heikentää koko perheen hyvinvointia pitkällä aikavälillä: muun muassa riskit synnytyskomplikaatioille, äidin ja vauvan vuorovaikutusongelmille ja imetyksen epäonnistumiselle ovat suurentuneet. Vauvavuoden aikana itsemurhat ovat äitien yleisin kuolinsyy, mikä kertoo osaltaan synnyttäneille suunnattujen mielenterveyspalveluiden riittämättömyydestä. Hoitamattomana masennus voi jatkua vuosien ajan. Laajat tutkimusaineistot osoittavat, että vanhemman pitkään jatkuvat mielenterveysongelmat ovat yhteydessä kohonneisiin lapsen kehitysriskeihin ja lapsen omaan riskiin sairastua mielenterveyden ongelmiin. Näistä ongelmista aiheutuu valtaisia kustannuksia yhteiskunnalle.

Vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ongelmat ovat tavallisia silloin kun vanhempi kärsii mielenterveysongelmista. Vanhemman ja lapsen vuorovaikutus on keskeinen lapsen kehitystä ennustava tekijä, ja vanhemman mielenterveysongelmat luovat usein tarpeen myös vanhemmuuteen ja varhaiseen vuorovaikutukseen erikoistuneelle hoidolle. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia on Suomessa ainut käytössä oleva erityinen psykoterapiamenetelmä, joka hoitaa sekä vanhemman mielenterveysongelmaa että lapsen ja vanhemman vuorovaikutussuhdetta. Etenkin vaikeissa mielenterveyshäiriöissä tarvitaan lisäksi erikseen vanhemman häiriöön suunnattua hoitoa. Tutkimus osoittaa, että kuormittuneissa perhetilanteissa moniammatillisuus on parasta resurssien käyttöä. Julkisen sektorin palvelut eivät tällä hetkellä pysty vastamaan varhaisen vuorovaikutuksen hoidon ja psykoterapian tarpeeseen.

Mielenterveysongelmat ovat myös merkittävästi yhteydessä synnyttäneiden fyysisiin ja seksuaaliterveyden ongelmiin sekä parisuhteen haasteisiin. Nykyisellään synnyttänyt äiti saa vain yhden lääkärintarkastuksen, mikä ei ole riittävää kattavan biopsykososiaalisen kokonaiskuvan saamiseksi tai havaittujen ongelmien hoitamiseksi. Lastenneuvolassa vanhempien terveyttä tai vanhempien parisuhteen haasteita ei nykyresursseilla kyetä tukemaan riittävästi. Hoitamattomina parisuhteen, seksuaalisuuden ja seksuaaliterveyden haasteet voivat kärjistää koko perheen tilannetta ja altistaa vanhempia myös mielenterveyden häiriöille.

Odotus- ja vauva-ajan mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä, vaihtelevat alueellisesti ja ovat pirstoutuneet monelle taholle, jolloin hoitopolut katkeavat helposti. Suomeen tarvitaan alueellisesti tasa-arvoisia psykiatrisen erikoissairaanhoidon erityisiä hoitomuotoja odottaville tai pienten lasten vanhemmille.  Psykiatrisessa osastohoidossa olevaa äitiä ei nykyisessä järjestelmässä voida yleensä hoitaa yhdessä vastasyntyneen lapsensa kanssa. Osastolta kotiutumisen jälkeen jatkohoito saattaa tapahtua esimerkiksi lastensuojeluyksikössä, joka ei ole psykiatrista hoitoa.

Avohoidon palveluita tuotetaan kunnissa hyvin vaihtelevasti, jos ollenkaan, esimerkiksi vauvaperhevastaanotolla, pikkulapsipsykiatrian yksiköissä tai yksityisen tai kolmannen sektorin palveluissa. Monissa kunnissa ainoa vaihtoehto on alueellinen mielenterveystoimisto, missä ei ole perinataalipsykiatrista erityisosaamista eikä mahdollisuutta huomioida vanhempien ja vauvan vuorovaikutussuhdetta. Tilanteissa, joissa julkisen palveluntarjoajan resurssit eivät ole riittävät, tarvitaan mahdollisuutta toteuttaa odotus- ja vauva-ajan psykoterapiaa myös kuntien ostopalvelupsykoterapiana. Lisäksi perustason palveluihin tarvitaan laajamittaista osaamisen lisäämistä raskauden sekä vauva- ja pikkulapsivaiheen psykologiasta, jotta apua tarvitsevat perheet tunnistetaan ja voidaan ohjata asianmukaisen hoidon piiriin riittävän ajoissa.

Panostaminen perinataaliajan mielenterveyden ja vanhempien ja lapsen vuorovaikutuksen tukemiseen sekä parisuhteen ja synnyttäjän fyysisen terveyden seurantaan ja tukeen vaatii aiempaa suurempaa resursointia neuvola- ja mielenterveyspalveluihin. Yksi mahdollisuus voisi olla jatkaa äitiys-/vanhemmuusneuvolan palveluita ensimmäisen vauvavuoden ajaksi, jolloin synnyttäneen äidin synnytyksestä palautumista ja seksuaaliterveyttä sekä molempien vanhempien mielenterveyttä ja perhesuhteita voitaisiin seurata ja tukea. Mielenterveyspalveluissa tulee varmistaa psykiatristen hoitopolkujen jatkuvuus niin, että seuranta ja tuki ei katkea synnytykseen eikä myöskään sairaanhoidon hoitoportaiden tai erikoisalojen välille. Perinataalipsykiatrisen hoitojärjestelmän kehittäminen maksaa yhteiskunnalle vain viidenneksen hoitamattomien perinataaliajan mielenterveysongelmien aiheuttamiin kustannuksiin nähden.

Panostamalla näihin teemoihin ennaltaehkäistään ylisukupolvisia heikompiosaisuuden kierteitä, vanhempien ja lasten mielenterveys- ja vuorovaikutusongelmia sekä synnyttäneiden seksuaaliterveyden ongelmia tuottaen samalla merkittäviä yhteiskunnallisia säästöjä. Uusilla hyvinvointialueilla on juuri nyt erinomainen mahdollisuus kehittää palveluita kohti kokonaisvaltaista, läpi raskauden, synnytyksen ja pikkulapsiajan saumattomasti jatkuvaa perheiden tukea väestön paremman mielenterveyden ja hyvinvoinnin tuottamiseksi.

Lisätietoa ja haastattelupyynnöt:

Sofia Virta

Eduskunnan turvallisen odotus- ja vauva-ajan edistämisryhmän puheenjohtaja

Kansanedustaja

0505140186

Venla Berg

Väestöliitto ry

Johtava tutkija

0503696429

Ryhmän asiantuntijatahoja ovat Imetyksen tuki ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Lastensuojelun keskusliitto, Suomen Kätilöliitto ry, Väestöliitto/Väestöntutkimuslaitos, Folkhälsan, Vauvamyönteisyyskouluttajat ry, Terveydenhoitajaliitto ry, Psykologiliitto/Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden työryhmä, Fenix Helsinki ry, Äimä ry, Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia ry ja Suomen perinataalimielenterveys ry. Lisäksi ryhmään kuuluvat kansanedustajat Sofia Virta, Hilkka Kemppi, Jaana Pelkonen, Päivi Räsänen, Sofia Vikman, Hanna Sarkkinen, Mirka Soinikoski, Saara Hyrkkö, Mikko Lundén, Mari-Leena Talvitie, Heikki Autto ja Juho Eerola sekä eduskunnan henkilöstöä