Isän perinataaliajan masennus – varhainen tuki tukee koko perhettä

Raskaus- ja vauva-aika ovat usein täynnä odotusta, iloa ja uuden alkua. Samalla ne ovat elämänvaiheita, jotka voivat haastaa vanhempia monin tavoin – fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti. Vanhemmaksi kasvaminen vaatii monenlaisten tunteiden ja ajatusten kohtaamista, ja arjen muutokset voivat lisätä kuormitusta. Vauva-aikaan liittyy usein univajetta, vähentynyttä omaa aikaa ja muutoksia parisuhteessa. [1][2]

Perinataaliajan mielenterveydestä puhuttaessa huomio kohdistuu usein synnyttäviin vanhempiin, ja ei-synnyttävien vanhempien kokemukset jäävät helposti varjoon. Koko ajan lisääntyvä tutkimusnäyttö osoittaa, että myös ei-synnyttävät vanhemmat kokevat merkittävissä määrin mielenterveyshaasteita raskaus- ja vauva-aikana. Ahdistuneisuus ja masennus ovat yleisimpiä isien raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyshäiriöitä. [3][4]

Vuonna 2020 tehdyn globaalin meta-analyysin perusteella isien masennuksen esiintyvyys on raskausaikana noin kymmenen prosenttia ja lapsen vauva-aikana noin yhdeksän prosenttia [4]. Luvut vaihtelevat maittain sekä käytetyn mittarin ja mittausajankohdan mukaan. Tässä tekstissä keskitytään isien perinataaliajan masennukseen, koska suurin osa ei-synnyttäviä vanhempia koskevasta tutkimuksesta kohdistuu äiti-isä-parien isiin. Tutkimusasetelmat eivät useinkaan vielä huomioi riittävästi perhemuotojen kirjoa, kuten sateenkaariperheitä ja monivanhemmuutta.

Masennus voi näyttäytyä eri tavoin

Vaikka masennuksen ydinoireiden – kuten alhaisen mielialan ja mielihyvän menetyksen – ajatellaan olevan samankaltaisia kaikilla, voi masennuksen ilmenemismuodoissa esiintyä sukupuolieroja. Tutkimuskirjallisuuden mukaan miesten masennukseen liittyy useammin kuin naisilla ulospäinsuuntautuneita oireita, kuten ärtyneisyyttä, vetäytymistä ihmissuhteista, päihteiden käytön lisääntymistä, riskikäyttäytymistä ja emotionaalista jäykkyyttä. Tällaisia masennusoireita kutsutaan myös naamioituneiksi oireiksi (englanniksi masked symptoms). [5]

Naamioituneet masennusoireet jäävät helposti tunnistamatta, erityisesti silloin, kun masennusta kartoitetaan vain perinteisten oirekuvien perusteella. Lisäksi kulttuuriset ja sukupuolittuneet odotukset voivat estää miehiä ilmaisemasta haavoittuvuuttaan tai hakemasta apua, mikä osaltaan lisää riskiä, että isän perinataaliajan masennus jää huomaamatta ja hoitamatta. [6]

Masennuksen vaikutukset ulottuvat koko perheeseen

Isän hoitamattomalla masennuksella voi olla laaja-alaisia vaikutuksia koko perheen hyvinvointiin. Tutkimusten mukaan isän perinataaliajan masennus voi heikentää vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta, kuormittaa parisuhdetta ja vaikuttaa synnyttävän vanhemman vointiin. Isän hoitamattoman perinataaliajan masennuksen on havaittu olevan yhteydessä myös muun muassa lapsen emotionaalisen kehityksen ongelmiin sekä lisäävän lapsen psykiatristen häiriöiden riskiä. [5][7][8][9][10]

Perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet muodostavat verkostomaisen kokonaisuuden, jossa yhden vanhemman psyykkinen pahoinvointi heijastuu herkästi muihin perheenjäseniin. Näin yhden vanhemman mielenterveyden haasteet voivat vaikuttaa koko perheen toimintakykyyn ja lapsen kasvuolosuhteisiin. Vanhemman masennus saattaa esimerkiksi heikentää molempien vanhempien jaksamista ja lisätä ristiriitoja parisuhteessa, ja tätä kautta heikentää arjen vakautta ja lapsen kokemaa emotionaalista turvaa.

Varhainen tuki voi olla avain koko perheen hyvinvointiin

Isän perinataaliajan masennuksen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä. Muun muassa liiallinen stressi, koettu alhainen vanhemmuuspystyvyys, aiemmat mielenterveysongelmat, kumppanin masennus, parisuhdehaasteet ja sosiaalisen tuen puute lisäävät isän raskaus- ja vauva-ajan masennuksen riskiä [5][11]. Riskitekijöihin vaikuttamalla voidaan ehkäistä masennuksen haitallisia vaikutuksia koko perheelle.

Kun kaikkien vanhempien mielenterveys ja siihen vaikuttavat tekijät huomioidaan raskaus- ja vauva-aikana, voidaan parhaimmillaan ehkäistä ongelmien muodostumista ja syvenemistä. Esimerkiksi avoimet, aidosti sekä synnyttävät että ei-synnyttävät vanhemmat huomioivat keskustelut neuvolassa auttavat tunnistamaan vanhempien kuormitusta ja mielenterveyden haasteita. Parhaimmillaan perheelle voidaan tarjota tarpeiden mukaista tukea jo varhain, ennen kuin ongelmat ovat kärjistyneet.

On koko perheen kannalta tärkeää, että vanhemmat saavat matalalla kynnyksellä laadukasta tukea ja apua mielenterveyteen, vanhemmuuteen ja parisuhteeseen liittyvissä kysymyksissä. Olennaista on auttaa vanhempia tunnistamaan ja vahvistamaan voimavarojaan.

Kohti yhdenvertaisempaa raskaus- ja vauva-ajan tukea

Perinataaliajan sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä tulee huomioida kaikki vanhemmat – riippumatta sukupuolesta, perhemuodosta tai siitä, kuka on synnyttänyt. Ei-synnyttävät vanhemmat tarvitsevat tilaa ja tunnustusta omille kokemuksilleen, sekä riittävästi tukea usein haastavassa elämänvaiheessa.

Kun kaikkien vanhempien hyvinvointi otetaan vakavasti, rakennetaan vahvempaa ja yhdenvertaisempaa perhepolitiikkaa – ja luodaan paremmat edellytykset jokaisen lapsen turvalliselle kasvulle ja kehitykselle.

Nea Ylinen

Nea Ylinen on psykologi ja kansanterveystieteen opiskelija. Ylinen tarkasteli kirjallisuuskatsauksena toteutetussa terveystieteiden kandidaatintutkielmassaan isän synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin yhteydessä olevia parisuhdetekijöitä: https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202506107032.

Lähteet:

[1] Doss, B. D., & Rhoades, G. K. (2017). The transition to parenthood: Impact on couples’ romantic relationships. Current Opinion in Psychology, 13, 25–28. https://doi.org/10.1016/j.copsyc.2016.04.003

[2] Hagen, E. W., Mirer, A. G., Palta, M., & Peppard, P. E. (2013). The sleep-time cost of parenting: Sleep duration and sleepiness among employed parents in the Wisconsin Sleep Cohort Study. American Journal of Epidemiology, 177, 394–401. http://doi.org/10.1093/aje/kws246

[3] Leiferman, J. A., Farewell, C. V., Jewell, J., Walls, J., Harnke, B., & Paulson, J. F. (2021). Anxiety among fathers during the prenatal and postpartum period: A meta-analysis. Journal of Psychosomatic Obstetrics and Gynaecology, 42(2), 152–161. https://doi.org/10.1080/0167482X.2021.1885025

[4] Rao, W. W., Zhu, X. M., Zong, Q. Q., Zhang, Q., Hall, B. J., Ungvari, G. S., & Xiang, Y. T. (2020). Prevalence of prenatal and postpartum depression in fathers: A comprehensive meta-analysis of observational surveys. Journal of Affective Disorders, 263, 491–499. https://doi.org/10.1016/j.jad.2019.10.030

[5] Chen, J., Zhao, J., Chen, X., Zou, Z., & Ni, Z. (2023). Paternal perinatal depression: A concept analysis. Nursing Open, 10(8), 4995–5007. https://doi.org/10.1002/nop2.1797

[6] Reay, M., Mayers, A., Knowles-Bevis, R., & Knight, M. T. D. (2023). Understanding the barriers fathers face to seeking help for paternal perinatal depression: Comparing fathers to men outside the perinatal period. International Journal of Environmental Research and Public Health, 21(1), 16–. https://doi.org/10.3390/ijerph21010016

[7] Cui, C., Li, M., Yang, Y., Liu, C., Cao, P., & Wang, L. (2020). The effects of paternal perinatal depression on socioemotional and behavioral development of children: A meta-analysis of prospective studies. Psychiatry Research., 284, 112775. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2020.112775

[8] Gentile, S., & Fusco, M. L. (2017). Untreated perinatal paternal depression: Effects on offspring. Psychiatry Research, 252, 325–332. https://doi.org/10.1016/j.psychres.2017.02.064

[9] Gutierrez-Galve, L., Stein, A., Hanington, L., Heron, J., & Ramchandani, P. (2015). Paternal depression in the postnatal period and child development: Mediators and moderators. Pediatrics (Evanston), 135(2), e339–e347. https://doi.org/10.1542/peds.2014-2411

[10] Kiviruusu, O., Pietikäinen, J. T., Kylliäinen, A., Pölkki, P., Saarenpää-Heikkilä, O., Marttunen, M., Paunio, T., & Paavonen, E. J. (2020). Trajectories of mothers’ and fathers’ depressive symptoms from pregnancy to 24 months postpartum. Journal of Affective Disorders, 260, 629–637. https://doi.org/10.1016/j.jad.2019.09.038

[11] deMontigny, F., Girard, M.-E., Lacharité, C., Dubeau, D., & Devault, A. (2013). Psychosocial factors associated with paternal postnatal depression. Journal of Affective Disorders, 150(1), 44–49. https://doi.org/10.1016/j.jad.2013.01.048